Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
30123456
78910111213
14151617181920
21222324252627
28293031123

Subscribe RSS

 Kirje
23.09.2011 11:29 | Sinikka

Kirjoitettu nettikirjoittajien tehtävään, henkilöstä, joka on vaikuttanut elämääsi myönteisesti:

Vahdolla helmikuussa 2005

Pekalle, ystävälle, Inkerin ja Singnarin esikoiselle!

                                                                     

”Talviset” terveiset Vahdon laturetken maastosta. Kuinka sinä olet päässyt laduille tänä talvena? Miten te saaren asukit olette sopeutuneet Turku - cityyn? Oletko joulun jälkeen lomaillut Lapissa?

 

Tänä tekstiviestien luvattuna aikana, päätin kirjoittaa sinulle oikean kirjeen.

Asiallista asiaahan minulla on kerrottavana, joten otapa aikaa lukemiseen.

 

Pitkään olen tahtonut sanoa sinulle miten isosti olet vaikuttanut elämääni. Sen ihmetyksenkin tahdon kirjoittaa paperille kuinka pienestä sattumasta työelämäni muodostuminen oli kiinni.

Se mitä tänään olen ihmisenä ja minkälainen arvomaailmani on, johtuu suurelta osalta siitä sinun vaikutuspiirissä olostani. Sukellus sanojen maailmaan voi alkaa.

 

Monta vuosikymmentä on siitä kevätaamusta vierähtänyt kun tapasimme ensikerran. Sinä olit nuori vastavalmistunut ekonomi, minä työtön kahdeksantoistavuotias työläiskodin ainokainen.

 

Tapaamisemme ei tahtonut onnistua. Työhaastattelu oli tyssätä pesulan eteisen pimeyteen. Siitä selvisin vielä jotenkin mutta kun seuraavakin huone oli valoton, rupesin jänistämään.

Käännyin pois. Takaisin tuulikaappiin. Ulko-ovesta säntäsin vauhdilla pihalle jatkaen Rautakadulle asti. Kuullessani oven kolahduksen takaani, kurkistin portinpylvään takaa pihalle. Ilmeeni oli varmasti kysyvä koska nuorimies hattunsa reunan alta huikkasi:” Mitäs tee haette?”  Sokelsin jotain Turun Sanomissa olleesta ilmoituksesta. Autonkuljettaja keskeytti puheeni sanomalla: ”Mää vien teijä konttorii.” Niin autonkuljettaja toi minut pimeän eteisen kautta seuraavaan huoneeseen.

”Ai, tääl ei okka viäl valoi!” sanoi mies ja räpsäytti sähköt oven pielen katkaisimesta. Hihkaisi ”mää haen pesulast ekonoomin” ja häipyi rappusia alakertaan.

 

Hetken kuluttua samoista portaista mihin tiennäyttäjäni oli kadonnut, harpoit sinä riuskana ja komeana. Katseesi oli pistävän tutkiva, ojentaessasi kätesi esittelyyn.

Luistavasti kyselit työkokemukseni, koulutukseni ja vilkaisit todistuksiani. Minua sieppasi kun sanoit: ”Päästötodistukset ovat aina hyviä, kun opettajat armahtavat keväällä.” En keksinyt siihen minkäänlaista vastausta vaikka sisälläni kuohahti. Selvitit vielä missä asuin ja seuraava kysymys olikin: ”Milloin voitte aloittaa työt?” Sovimme, että heti huomenissa ja niin myös tapahtui.

 

Pakersin pesulassa monissa eri työpisteissä, kemiallisella puolella ja uudella valkopesu-osastolla. Viikkasin, hyllytin ja pakkasin puhtaita, mankeloituja liinavaatteita. Puhelin oli myös kontollani.

 

Jokusen kuukauden päästä ajattelin, etsiväni toisenlaisen työpaikan. Sitä varten pyysin sinulta väliaikaista työtodistusta. Et heti suoraan kirjoittanut pyytämääni paperia vaan kehotit odottamaan jonkin aikaa. Lupailit työtä pesulan konttorissa. Sanoit yrittäväsi käännyttää isäsi pään siihen malliin, että pesulaan otetaan kokopäiväinen toimistotyöntekijä. Sellaiset tehtävät tuntuivatkin minusta mielekkäiltä. Olin myös suorittanut kolme kuukautta kestävän Turun Konttoriopiston. Kuvittelin vielä silloin opiston valistuksien suuresti tukevan työntekoani toimistossa.

 

Siihen aikaan, 1960 – luvun puolessa, välissä yleisesti teititeltiin työpaikoilla, niin Pesukoitossakin tehtiin. Teitittelystä huolimatta, juohevasti opetit laskutuksen, palkkalaskennan ja kirjeenvaihdon salat minulle. Korostit aina sitä miten virheen tehtyään tulee avoimesti kertoa erheensä.

Ruskeiden silmiesi edessä ei tullut koskaan mieleeni lööperin puhuminen.

Olin ja olen varma vieläkin, että näit suuren osan ajatuksistani. Tunnustettavaa töppäyksistä alussa riitti runsaanlaisesti. Sinä et milloinkaan menettänyt näissä tilanteissa malttiasi.

 

Johtamistaitosi oli luontevaa ja myötäsyntyistä. Osasit kannustaa ennen kuin kannustamisesta tuli päivän sana. Auktoriteettia sinulla oli omasta takaa ja sitä et käyttänyt koskaan väärin.

Myöskään et käskenyt, vaan mukavasti pyysit, suorittamaan kiireellisetkin tehtävät.

 

Uskon sinun saaneen geeneissä ominaisuudet, mitkä tekivät sinusta juuri sellaisen esimiehen mitä olit. Isäsi oli myös johtajana ollessaan aidosti kiinnostunut työntekijöistään. Luonnollista jatkoa olikin sinun aitoutesi, se sai koko henkilökunnan olemaan takanasi uudistuksissa. Sanoit myös reilusti hankalatkin asiat etkä kiemurrellut niitä kertoessasi.

 

Jotain uutta hait 1970 – luvun puolessa välissä johtamistaidonseminaarista joka järjestettiin Vääksyssä. Kuparisen Päivi kertoi miten innostuneena tulit työhön sen jälkeen, kysyen – Missä Koskisen rouva on? Saatuasi vastauksen että olin sikotaudin kourissa kotona pari viikkoa. Päivi sanoi sinun huokaisseen totisesti ja pitkään.

Palattuani sairaslomalta työhön teit sinä meidän toimistontyttöjen kanssa sinunkaupat. Se oli Vääksyn parhain tuliainen. Muun kaiken taisit jo ennemmin.

 

Rohkeasti annoit vastuuta hoitaa tehtävät omalla tavallani. Palautteen antamisen ja vastaanottamisen olen oppinut sinulta. Kaikkia työntekijöitä kohtelit tasa-arvoisesti. Sitä olen koettanut itsekin toteuttaa eri henkilöryhmissä toimiessani.

 

Suurelta osaa, on tämä luova hulluuteni, sinun ansiotasi. Kaikkein huimimpiinkin ideoihini suhtauduit ymmärtäväisesti etkä koskaan kylmiltään teilannut ajatuksiani. Uudisrakennuksen toimiston suunnittelun ja kalustuksen uskominen Irman ja minun haltuun oli suurenmoinen luottamus sinun puoleltasi. Innostavana muistan myös Pesukoiton 50-vuotisjuhlien järjestelyn, toteutumisen ja riemullisen onnistumisen tunteen.

 

Sinulta Pekka opin että ammattiin, sukupuoleen, varallisuuteen tai menestymiseen katsomatta kaikki ovat IHMISINÄ samanarvoisia.  

 

Lopunviimetteks tahron kiittää sunt siit värist mitä sää toit työhö. En tarkot pelkästäs Wienist tuomas Sacher-kakku tai muut makkiaa muistamist. Meinan simmost omallaistas myänteist suhtautumist assioihi.

 

Sinulle Pekka -

ystävyydestäsi ja myötäelämisestäsi kiittäen, tervehtien

Sinikka


( Päivitetty: 23.09.2011 12:26 )

 - Sinikka | Kommentit (4)Kommentoi
1. 2. 3. 4. 5.




©2018 Kuulumisia puukirkon kupeelta - suntuubi.com