Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

AITOA KESÄÄ

 

Vihreä puimuri koti-ikkunani alla etenee verkkaan, uhmakkaan leveänä.

Se jurisee tasaisella äänellään ja puhauttelee haikean värisiä tomupilviä.

Valmiin viljan tuoksu leijuu maisemassa.

 

Elonkorjuun aika sulkee tämän lapsuuskesien kaltaisen ajan, muistojen laariin, mieleeni. Houkuttelen sieltä esiin elämän aurinkopäiviä, kuin kultajyviä aitan harmaasta suojasta.

 

Kesä, jonka monia valoisia päiviä sain viettää lastenlapsieni kanssa.

Tuntui siltä kuin maisema olisi kantanut vain kirkkaita lasten ääniä. Myös valon määrä kertautui lasten kautta kolminkertaiseksi. 

 

Sydänalasta sattuu hyvää tekevästi, se menee ihan sykkyrälle, ajatellessani heitä kolmea, Oskaria aurinkoista, Vilma valloittajaa ja Helmi hurmaajaa.

Poika on esikoiseni Jonnen lapsi ja tytöt Hanne-tyttäreni.

 

Oskari, on pieni herrasmies, yleisilmeeltään poutapilven kaltainen. Hän on kauan odotettu lahja vanhemmilleen ja läheisilleen. Osku on hellällä kädellä ja isolla sydämellä vanhempiensa kasvattama, hillitty ja tottelevainen, isosilmäinen herkkä poika. Hiljainen tarkkailija, kuvaa myös tätä koulunsa aloittajaa. 

 

Vilma, puolestaan on laulavainen, luova valonlapsi. Tyttö uskoo itseensä ja ympärillään oleviin asioihin ja ihmisiin. Vilma valloittaa ensikatseellaan useimmat. Esiintymisen lahja on esikoululaisella verissä.

 

Kolmas Helmi, lastenlapsistani nuorin, hurmaa aidolla olemuksellaan. Tyttö on särmikäs, omalla viehättävällä tavallaan. Kolmevuotias tietää mitä tahtoo ja on hiukkasen uhmainen. Helmi on äitin musu, niin Vilma kirjoitti, kun oli keksinyt miten kirjaimia käytetään.

 

Näiden, elämänsä alussa olevien kanssa, sain telmiä tätä mennyttä kesää monen viikon ajan.

Mikäs minun oli keksiä ohjelmaa lapsille kun äitini, meidän mummo, piti ruokapuolesta huolen.

 

Mummo alusti vehnätaikinan jo aamusta, että kolmikko sai heti aamiaisen jälkeen ruveta leipomaan. Leivonnaisista tuli oikeita muotovalioita, kun lapset keksivät mitä ihmeellisimpiä malleja pullilleen.

 

Kahdeksanottelu oli kaksipäiväinen kisa jota käytiin hyvässä ja rehdissä hengessä. Helmi tosin ilmoitti kahden lajin jälkeen lopettavansa, mutta haluavansa palkinnon silti.

 

Kilpailulajit olivat sellaisia joissa haettiin ketteryyttä, tarkkuutta, nopeutta ja kekseliäisyyttä.

Hauskin laji osallistujien mielestä oli käpylehmien teko. Kymmenen minuuttia oli aikaa etsiä pihapiiristä tarvikkeet ja tehdä niin monta lehmää kuin ehti siinä ajassa. Jokaisesta tikkujaloillaan seisovasta käpylehmästä sai yhden pisteen.

Tämä oli Oskarin laji, hän on niin tekninen. Vilma oli nopea tekijä, mutta lehmänsä kupsahtelivat huterilla sorkillaan nurin. Helmi ei tähän lajiin osallistunut.

 

Toisena päivänä, kun oli viimeiset kisat enää kilpaamatta, oli paapa Turussa käymässä. Soitin hänelle, että palkinnot olisivat kohta ajankohtaisia. Tullessaan toi kolme lusikkaa kaupungista manaten, että halvimmat olivat kahdeksan euroa kappale.

 

Tein osallistujille kunniakirjat tietokoneella. Selitin Vilmalle hänen tulleen toiseksi vähemmällä pistemäärällä kuin Oskari. Vilma otti kertomiseni oikein hyvin ja sanoi:

– Kilpailuhan aloitettiinkin reilun pelin kisana.

Oli mukava huomata Vilman käsittäneen ettei aina voita.

 

Oskari seisoi pikkujakkaralla, Vilma maassa vieressä ja Helmi huiteli ympäri pihaa kunnes kuulutin hänen nimensä. Totisina ottivat kilpailijat vastaan palkinnot, kunniakirjoineen. Seremonian jälkeen kapsahti Vilma Oskarin kaulaan ja sanoi:

– Halit päälle!

 

Jokainen lapsi oli ykkönen omassa ikäsarjassaan, siitä he iloitsivat.

 

Palkintojenjaon jälkeen naapurin Anna-Leena, meidän mummon ikäinen, kulki kotimme ohi menevällä kadulla. Oskari huusi niin että kuja raikui:

– Anna-Leena, Anna-Leena me saatiin palkintolusikat ja kunniakirjatkin. 

Pojan r-kirjainkin löysi siinä kohtaa tiensä ulos oikeanlaisena.

 

Uiminen oli myös ajanvietettä parhaasta päästä ja suosittua. Sitä harrastettiin lammella hiekkakuoppien sylissä ja Niittylän takapihalla sinisessä täytettävässä altaassa.

 

Helmiäkään eivät enää pelottaneet vesi-eläimien kuvat altaan reunassa. Vuosi oli tytön tehnyt rohkeammaksi, pulikoitiin innolla.

 

Kaikkina kesäkuumina päivänä myös rauhoituttiin kertomaan juttuja toisillemme. Oskari ei halunnut että lauletaan joten lauluhetket vietimme tyttöjen kanssa kun Oskari oli jo haettu kotiinsa, aamulla taas tuotavaksi joukkoomme.

 

Yhtenä rauhallisena hetkenä puolenpäivän jälkeen kysyin serkkukolmikolta

- Mikä on mukavin paikka tai tapahtuma missä muistatte olleenne?

Vilma sanoi välittömästi Caribia-kylpylän ja Helmi peesasi isosiskoa.

Oskari, vanhempiensa kanssa runsaasti matkustellut, tuumaili ja muisteli kunnes vastasi silmät teevadin kokoisina tapittaen

- En osaa sanoo mitään muuta, kun täällä Niittylässä on ollut niin hauskaa olla.

 

Pienenmiehen aidot sanat löysivät muistojen laariin jossa ne säilyvät kultajyvinä, ilman parasta ennen päiväystä.

 

 

Tämän tekstin kirjoitin nettiryhmän tehtävään Kesämuisto.

Kesästä 2006

 

Sinikka : ) 

 

 

©2018 Kuulumisia puukirkon kupeelta - suntuubi.com